" Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "
Parhain päätökseni
Kerron, mitä tapahtui, kun olin 22-vuotias. Minua alkoi vaivata, että minulla eivät olleet asiat
Jumalan kanssa kunnossa, minulla oli syyllinen olo. Äitini uskoo ja oli rukoillut minulle pelastusta ja meille tuli kotiin hengellisiä lehtiä. Minulla oli myös ollut uskovia opettajia sekä luokkatovereita, joista olin pitänyt.
Kaksikymmentäkaksivuotiaana hyväksyin sen tosiasian, että olen ikuisuusolento ja että kuoleman jälkeen on kaksi vaihtoehtoa; Taivas tai Helvetti. Ei ole mitään Ei-kenenkään-maata. Ja kun aloin miettiä meriittejäni
Taivaaseenpääsylle, niin vähäisiksipä jäivät. Tuli vain mieleen sanat: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut , että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi,
vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Siis Jeesus naulittiin ristille minun syntieni takia, Jeesus nousi ylös kuolleista ja elää tänään, jotta minulla rauha, ilo ja vapaus olisi. Mutta minun piti itse tehdä
jotakin. Minun piti nöyrtyä pyytämään anteeksi Jumalalta ja uskomaan Jeesukseen. Uudestisyntyä. Kypsyttelin ratkaisua noin viikon ajan ja sitten aloin pelätä, että jos Jeesus nyt tulee hakemaan omiaan pois - niin
tulee tapahtumaan - niin en ole pelastuneitten joukossa. Menin polvilleni ja pyysin syntejäni anteeksi, pyysin Jeesusta elämääni ja Jumala teki loput; antoi uskon lahjaksi. Tunsin iloa ja helpotusta, Raamatun sana alkoi avautua ja sain
rukousvastauksia! Jumala alkoi uudistaa ja puhdistaa sisintäni.
Älä kanna syyllisyyttä läpi koko elämäsi, vaan rukoile näin: Rakas Jumala, tunnustan olevani syntinen. Pyydän anteeksi, pyydän Jeesusta elämääni, uskon että hän on kuollut puolestani, kiitos, että kuulit rukoukseni ja sitoudut siihen. Aamen.
Onneksi olkoon! Rukoile ja lue Raamattua! Laula! Kiiruhda kirkkoon tapaamaan niitä ihmisiä, jotka ovat tehneet saman!